Yhdistys‎ > ‎

Historia

Seuramme on perustettu 1945 on siitä lähtien toiminut paikkakunnan urheilun eteen. Vuosien varrella seura on ehtinyt olla monessa mukana.

Seuramme virallinen nimi on Voimistelu- ja Urheiluseura Klaukkalan Kiri Ry. Seuraavassa muistoja ja kuvia menneiltä vuosikymmeniltä niistä urheilutapahtumista joissa seuramme on ollut mukana joko järjestämässä tilaisuutta ja sitten osallistujana. Lisäksi sieltä löytyy tietoja seuran toiminnasta kyseisen vuosikymmenen aikana.

Jos teiltä löytyy jotain seuran toiminnasta kertovia artikkeleita tai kuvia, niin ottaisimme mielellämme vastaan tai lainaksi, niin saamme näin täydennettyä meidänkin tietojamme, ja joka lopulta koituu lukijoiden eduksi. Ottakaa reilusti vaan yhteys johtokunnan jäseniin, niin sovitaan jatkosta.

Juhlajulkaisuja

1945-1950 seuran alkuvuosien taival

Kun seura Klaukkalan Kiri oli lopulta perustettu, niin tämän jälkeen alkoi varojen hankkiminen seuralle, koska tällöin ei ollut mitään nykypäivän käytäntöjä koulutilojen käytöstä urheiluseurojen käyttöön. Ei edes koulun pihamaata saanut käyttää, vaikka se oli ainut yhtenäinen laajempi ja tasainen alue koko kylällä, jotenka asialla tuli keksiä vaihtoehtoisia paikkoja vuonna 1946.

Ainoa toinen tasainen paikka oli Työväen talon kohdalla oleva tie (Kiikkaistenkuja) ja talon takana oleva kangasmaasto, jossa oli puustoa ja polkuja ja lisäksi iso hiekkaläjä. Jotenka paikasta tuli automaattisesti hyppypaikka ja tiestä tuli juoksusuora. Mutta laajemman alueen etsiminen oli työn alla. Johtokunta tutki asiaa, ja päätyi tasaisen alueen vuokraamiseen Lepsämään menevän tien varrelta. Alueen omisti Oiva Petrell, jota käytettiin lehmälaitumena. Laidunmaan ympäri kunnostettiin talkoilla metrin levyinen juoksurata, joka päällystettiin soralla, samoin kunnostettiin heitto- ja hyppypaikat. Kenttä oli hieno ja näyttävä, olihan sen keskusta vihreätä lehmien lyhyeksi syömää ruohoa, josta ei puuttunut kärpäsiä ja liukumiinoja, mutta ne eivät haitanneet urheiluharrastusta. Sopimus kentästä käsitti vain yhden kesäkauden, joka syksyn tullessa kynnettiin tulevan kesän viljavainiota varten. Ja taas seura oli ilman ulkoista toimipaikkaa vuonna 1947.

Jotenka seuraavana seuralla oli suunnitelmissa ostaa urheilukenttä alue jostain lähitienoolta, joka osoittautui erittäin vaikeaksi kysymykseksi. Niinpä Arvo Aalto otti asian hoitaakseen, olihan hän nimellisesti taloudenhoitaja, eli poikansa Pentin takuumies. Nämä suhteet oli niin arvokkaita tuohon aikaan, että silloinen Ylitilkan omistaja Lauri Lättilä suostui lopulta myymään Työväentaloon rajoittuvasta maasta alueen urheilukentäksi. Alueen pinta-ala oli n 5000 neliötä ja maksoi 4000 mk. Kauppasumma pystyttiin maksamaan vuoden kuluessa. Alueella kasvoi lyhyitä, mutta paksuja mäntypuita. Niinpä puut kaadettiin talkoilla ja sahattiin puutavaraksi.

Ja seuraavan kevään 1947 kuluessa puutavarasta rakennettiin talkoilla tanssilava seuran ostaman urheilukentän laitaan. Tanssilavaa käytettiin muutaman vuoden ajan seuran varainkeräyksiin. Siellä järjestettiin iltamia, jolla mm Olavi Virtakin orkestereineen esiintyi. Lopulta rakenteet myytiin omakotitalon rakentajalle peruspilareita myöten, jotka kelpasivat mainiosta rakentajalle tuohon aikaan, kun oli puutetta rakennustarvikkeista. Kuvassa pojat pelaavat kyseisellä kentällä jalkapalloa, jossa takana näkyy myös seuran tanssilava.



Kentällä oli mahdollisuus yleisurheilla, pelata jalkapalloa, pesäpalloa ja lentopalloa.

Alkuvuosien kovimmat urheilukisat käytiin aina paikallisia urheiluseuroja vastaan. Seuraavassa Korven Poikien Perttulan osaston haaste yleisurheilukisaan seurallemme, joka on päivätty 25 elokuuta 1945. Kisoissa lajeina olivat 100m-kuula-pituus-kiekko-kolmiloikka, 1500m ja 4 x 100m viesti. Haaste

Kisojen tuloksista ei vastaavasti ole käytettävissä pöytäkirjaa, jotenka niistä ei ole tietoa.

Siirtolaiset olivat innokkaasti Kirin toiminnoissa mukana. Heistä monilla oli kokemusta entisiltä asuinpaikkakunnilta ja tämä kokemus koitui vasta perustetun Kirin hyväksi monessa eri muodossa, mm Matti Torikka, Lipiäiset, Hännikäiset, Mahkoset olivat usein perhekunnittain erilaisissa toiminnoissa mukana.

Alkuvuosina ja vuosikymmeninä Kirin toiminta oli hyvin monipuolista. Koska mitään tukia ei saatu, niin koko toiminta oli näillä vuosikymmenillä järjestettävä niin, että kaikki ne varat, jotka tarvittiin urheilutoimintaan, oli seuran hankittava itse huvitoiminnalla. Nämä molemmat toiminnat etenivät vilkkaana näinä innostuksen vuosina. Kirin huvitoimikuntaa arvostettiin pitäjässä hyvänä ja vieläpä sen ulkopuolellakin. Seura oli aktiivisesti mukana Nurmijärven henkisissä kilpailuissa. Useaan kertaan se puolestaan joutui edustamaan Nurmijärveä edelleen Tuusulan ja Keravan yhteisissä henkisissä kilpailuissa tuoden voiton omaan pitäjään.

Ensimmäiseksi näytelmäkappaleeksi valittiin Heikki Jylhän kirjoittama ”Maisterin parhain perhonen”. Ensimmäiseen lukuharjoitukseen kokoonnuttiin nykyisen ala-asteen ja Aitohelmen liiketalon välissä sijaitsevaan lämpimään rinteeseen, jossa on nykyisin vanhat opettajien rivitalo asunnot. Paikka oli kuin luotu tähän tarkoitukseen. Lukuharjoitusten jälkeen siirryttiin sisäharjoituksiin Klaukkalan Työväentalolle, joka saatiin maksutta käyttöön.

Kirin tiistaikerho oli tavallaan opintokerho, joka kokoontui nimensä mukaisesti tiistaisin. Sen opinto-ohjelma sisälsi mm kokoustekniikkaa, puheenjohtajan ja sihteerin tehtävien läpikäyntiä, hyvän käytöksen koulu, ohjelmatoimintaa ja ohjelmien harjoituksia jne. Nuorilla oli kova halu saada myös oppia tanssitaidossa. Kerhon säännöissä oli kohta, että kerhossa saatiin opiskella tanssia, mutta se piti olla kerhoillan lopussa ja lisäksi muun kerho-ohjelman ja tanssiopiskelun välillä piti olla 10 minuutin tauko.

Kansantanhut olivat palaamassa iltamien ohjelmistoihin. Myös niitä opiskeltiin ja harjoiteltiin ahkerasti. Taimi Kanerva on harjoittanut monta tanhua jopa niin hyvin , että monella on vuorot vieläkin selvässä muistissa.

Taitovoimisteluryhmä teki ahkerasti työtä Heikki Hiltusen johdolla. Näiden poikien suoritukset olivat arvokasta ja näyttävää ohjelmaa myös iltamatilaisuuksissa, joita Kiri järjesti parhaina vuosina 12:a iltamat vuodessa. Oli myös rytmimusiikin harrastajat, joita nyt kutsuttaisiin rautalankabändeiksi.

1951-1960

1950-luvulle tultaessa seuran toiminta jatkui yhä vilkkaana ja monipuolisena.

Sakari Helminen edusti Kiriä myöskin olympia-tulen kantajana vuonna 1952 Palojoen juoksuosuudella.





Poikien mäkikilpailut on järjestetty usein poikien itsensä rakentamissa mäissä, joissa parhaimmissa oli vauhdinottotornikin. Näitä on ollut eri puolilla kylää ja eri vuosina. Rakentajat ja mäenlaskijat ovat aina vaihtuneet jopa sukupolvesta toiseen. Ja sattui myös näin, että isä on entinen mäenrakentaja sekä kilpailija ja myöhemmin hän katseli poikaansa samoissa puuhissa. Kuvassa seuran käytössä ollut hyppyrimäki.



ja vuoden 1956 seuran mäkihyppykilpailun tulokset

Kyseisen mäen mäkiennätys oli 11,93 m ja kyseisen kisan hyppyennätys oli 11.88, jotenka tällöinkin toimi jo hienosti tulosten mittaus, joka mäkihypyssä toimi suksen keskikohdalta

Kevätkiertueet kuuluivat Kirin ohjelmaan ja ohjelmassa oli kokoillan pitkiä näytelmiä, kuten Kaarle Halmeen Turma , sotilasfarssi Kenraaliparaati, viisinäytöksinen Nuori Luotsi. Yksi suurimmista Kirin esittämistä näytelmistä on ollut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Jo sen harjoitusaika muodostui pitkäksi, sitä harjoiteltiin toista vuotta kaksi kertaa viikossa. Jälkeenpäin ajatellen harjoitusaika tuntuu pitkältä, mutta se olikin huolella valmistettu ja sillä kierrettiin koko pitäjä ja taloudellinenkin puoli muodostui huomattavaksi. Tuloilla paikattiin pitkäksi aikaa seuran taloudenhoitajan rahahuolet.

Ulkoilmanäytökset ovat myös kuuluneet ohjelmistoon. Yksi onnistuneimmista ohjelmista oli paljon esitetty Teuvo Pakkalan Tukkijoella. Se oli jo osanottaja määrältään suuri esitys , kolmisenkymmentä henkilöä kävi harjoituksissa varhaiskeväästä heinäkuulle, jolloin alkoi varsinainen esitys. Kaikilta kohdiltaan se oli onnistunut, ja mikä tärkeintä, se turvasi taas taloudellisen aseman pitkäksi aikaa.

Nyrkkeilyjaos toimi usean vuoden ajan taitavan amatöörinyrkkeilijän Metsärinnan johdolla. Hän osasi taitavasti käsitellä poikia ja tuoda vaikean ja kiistellyn lajin poikien käyttöön. Myöhemmin 60-luvulla nyrkkeily aloitettiin uudelleen Martti Pöyhösen vetämänä muutamaksi kaudeksi.

1961-1970

60-luvulle tultaessa varainkeräyksestä suurimman osan hoiti taas näytelmäkerho ja iltamat, joiden avulle saatiin urheilulliseen toimintaan tukea.
Ċ
Mika Fonsén,
30.12.2011 klo 0.40
Ċ
Mika Fonsén,
30.12.2011 klo 0.39
Ċ
Mika Fonsén,
30.12.2011 klo 0.38
Ċ
Tulos.PDF
(48k)
Mika Fonsén,
30.12.2011 klo 0.40
Comments